Sunnuntaiehtoon huumaa

Sunnuntaiehtoolla

Terveppä terve

Melkein jouduin kattomaan telkkua jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Kuulin, että sieltä tulee elämääkin suurempaa juttua kahdeltakin kanavalta.

Meitä oli taas tuttu porukka koolla, pari ihmistä, pari eläintä ja me pingviinit. Toinen noista ihmisistä viritteli telkun kuvaa ja otti jonkun kapulan käteensä. Sanoi surffailevansa niitä kanavia sitä mukaa kun tilanteet elää. Toinen ihminen pisti paksut luurit korvilleen ja otti taas sen laatan käteensä. Vaikka ne luurit oli aika paksut niin kuulin silti, että niistä taisi tulla jotain piano musakkia. Olisko ollu itse Sibeliusta vai oliko ollu Chopin’ia. Siinä isommalla laatalla näytti liikkuvan jotain tekstiä. Sanoi kirjaa lukevansa.

Mutta sitä kapulaa käyttävät surfaili sitten äänialloila (vai onko ne nyt sitten kuva-aaltoja). Huokaili, puri hammasta, hihkui ja sadatteli. Mutta ei huutanut, eikä kiroillut, mitä vähän ihmettelin. Vähän aikaa yritin pysyä kupletin juonessa mukana, mutta en saanut mitään selvää. Toisella kanavalla isot miehet yrittivät saada sellaista pientä lätyskää kiinni, toisella kanavalla ihmiset pönöttivät jonkun maailman isoimman laatan edessä, hurrasivat ja heiluttelivat käsiään. Kanavat vaihtuivat sellaista vauhtia, että meinasi mennä järki. Luovutin ja liityin muiden pingviinien joukkoon pelaamaan lautapelejä. Kivasti meni. Olin kyllä aika ylivoimainen niissä, mutta annoin ihan yleisen sovun nimissä toistenkin voittaa aika usein. Ne eläimet eivät osallistuneet mihinkään, ilmeisesti niillä oli omat sunnuntaiehtoo askareensa. Niin kuin esimerkiksi trendikkäästi sitä luovaa laiskottelua.

Sitten kun ne kanavilla tulevat aallot alkoivat olla lopussa, eetteriin syntyi hirmuinen hulabaloo. Ne isot miehet olivat ilmeisesti saaneet lopulta sen mustan läpykkeen kiinni. Voiton riemuissaan heittelivät kypäriään ja mailojaan yläilmoihin. Kapulaa käyttänyt ihminenkin vaikutti oikein tyytyväiselle. Sen toisen kanavan lopputulema ei ilmeisesti ollut yhtä sykähdyttävä kun syntyi vain pieni hihitys ”ai se sitten pääsi sinne eeuuhun”.  Se porukka siellä kanavilla oli kyllä omalla tavallaan yhtä hurmoksessa kuin ne isot miehet sen läpykkeen perässä. Eivät sentään heitelleet ilmaan hiuslisäkkeitään eikä kyllä mitään muutakaan.

Vähän tuli mieleen, että meillä kaikilla ihmisillä, eläimillä  ja pingviineillä, näyttäisi olevan hyvin erilaiset tavat viettää sunnuntai-iltaa.

Sitä minä meinasin, että aina kannattaa viettää sunnuntaita justiinsa niin kuin se parhaalta tuntuu. Kunhan muistaa tehdä sen luovalla tavalla.

t. Hyväntahdonlähettiläs Arvo Merikannel

Kategoria(t): Arvonmatkassa, Luovalla tavalla Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *