Norsulla ratsastamassa

Arvo Merikannel

Tervepä terve,
minä olen Arvo, Arvo Merikannel. Hyväntahdonlähettiläs.

Kuulin, että tänne voisi kirjoittaa, jos on mitä asiaa. Kunhan kirjoitta luovasti. Ja nätisti. Ei siis mitään vihapuhetta tai mitään sellaista, mikä voisi loukata jotakuta toista. Vaikka joskus se saattaa olla vaikeeta. Onhan se kuitenkin niin, että melkein aina joku pahoittaa mielensä, sanoit jotain tai jätit sanomatta. No nyt minulla olisi kuitenkin asiaa. Tunteista.

Ei sillä, että kattelisin telkkua juuri ollenkaan, mutta yksi päivä katoin. Siellä lupsakan näköinen herrasmies puhui tunteista. Oikein professorismies, vaikka vähän sitä ihmettelin, kun oli niin nuoren näköinen. Minä olen kohdannut vain sellaisia vanhemman puoleisia professoreja. Miehiä ja naisia (sanon tämän siksi, ettei tästä synny mitään tasa-arvokeskustelua).

No yhtä kaikki, tämä lupsakan näköinen, nuorehko mies (no pakko sanoa, että mies kun oli minusta mies, mutta tietysti voi olla jotain muutakin, mutta ei tässä siitä enempää), puhui tunteista.  Kertoi tutkineensa sitä, miten meillä kaikilla (siis ihmisillä, eläimillä ja pingviineillä) on pääkopassa sekä järki että tunteet. Vertasi näiden kahden suhdetta norsulla ratsastamiseen. Norsu on ne tunteet ja ratsastaja on se järki. Järki yrittää ohjata norsua, mutta minkäs teet, jos norsu saa vaikka hepakan. Siinähän sitten järki menee tunteiden mukana. Hyvä vertaus, minusta. Tämä henkilö kehottikin, että tiukassa paikassa kannattaa puhua enemmän tunteille, kuin järjelle. Sanoi senkin, että kyllä niitä tunteita, siis sitä norsua, pystyy hallitsemaan, kun tuntee sen riittävän hyvin.

Se mikä minusta oli erityisen mielenkiintoista, hän on todennut tutkimuksissaan, että kaikilla on tunteet, ihmisillä (vaikka sivumennen sanoen, ei aina siltä tunnu), eläimillä ja pingviineillä  ja ilman tunteita mistään ei tulisi mitään. Se olisi suorastaan vaarallista.  Ei osattaisi esimerkiksi pelätä mitään, vaan syöksyttäis päätä pahkaa turmioon. Tai miten niitä perheitä syntyis ja lapsia, kun mikään ei tuntuisi miltään. Pelkkä järkikö se sanois, kenet sitä puolisokseen valitsisi.

Hyvä asia kuulosti tunteet olevan. Niin hyvä, että niiden toimintaperiaatteita kannattaa oikein tutkia.

Sitä minä meinasin, että puhukaa tunteille.

t. Hyväntahdon lähettiläs Arvo Merikannel

Kategoria(t): Arvonmatkassa, Luova kirjoittaminen, Luovuus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *